Esittelyssä maaliskuun residenssivieras: Carla Lundell

Vakituinen maalarintyöhuoneeni sijaitsee 70-lukulaisessa toimistoympäristössä Helsingin Merihaassa. Kuulun poikkitaiteelliseen studiokollektiiviin nimeltään Grey Garden. Nimi sopii hyvin Merihaan harmaaseen ja hieman ankeaan betonimaisemaan, mutta myös kukoistavaan yhteistyöhön.

Tarvitsin kuitenkin intensiivisen itsenäisen hiljentymisjakson valmistautuessani seuraavaan yksityisnäyttelyyni ja onnekseni sain residenssiajan hurmaavasta Skogshyddan Air:sta, jossa on hyvin erilaista kuin arkipäiväni muulloin. Kauneutta, ilmavuutta, hiljaisuutta ja kuusipeurojen seuraamista työpöydän ääreltä sekä kahvin nauttimista lämpöpumpun huristessa hiljaa taustalla. Takanlämmittämistä, tynnyrisaunan käyttöä ja pieniä metsälenkkejä.

Vietin kaksiviikkoa Utu-nimisessä residenssihuoneistossa talon yläkerrassa. Heti sisään tullessani ajattelin voivani kirjoittaa täällä; olo oli hyvä. Lopulta keskityin enemmän pieniin piirustuksiin ja maalauksiin. Residenssiajan loppupuolella tekstiä alkoi kuitenkin syntyä sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kun kerron lyhyesti itsestäni mainitsen usein näitä asioita: pyrin tuomaan hengittävyyttä ja vapautta maalauksiini käyttämällä puuvillakangasta, joka on pohjustettu pelkällä liimalla. Uppoudun eri materiaaleihin ja olen viime vuosien aikana alkanut valmistaa omaa paperia. Arvostan kosketusta läpi prosessin. Olen kiinnostunut luonnosta (erityisesti linnuista) ja muistoista.

 Työskentelyyni siis liittyy hengittävyyttä, kosketusta, materiaaleja ja muistoja eli paljon samaa, kun historiaa huokuvassa Skogshyddanin talossa. En tällä hetkellä halua käyttää muoviliimoja, purkkigessoa ja vastaavia materiaaleja vaan joustava luonnonliima riittää pohjustukseksi ja kankaan väri saa nousta tärkeään rooliin ja esimerkiksi itsetehdyn paperin reunat ovat tärkeitä.

Residenssissä nautin siitä, että pystyin aloittamaan työskentelyn ja kokeilemisen suoraan aamukahvin jälkeen. Normaalisti menen metrolla työhuoneelleni. Uudessa ympäristössä maalauksiin ja teksteihin tuli vähemmän suorittavuutta ja enemmän kokeilumieltä. Välillä jouduin kuitenkin muistuttamaan itseäni siitä, että pakottamalla työskentely ei johda hyvään. En ole aina hyvä pitämään taukoja ja se voi johtaa siihen, että kadotan jotain hienoa maalauksista, kun jatkan väsyneenä.  Yritin pitää mielessä, että tässä vaiheessa ei vielä tarvitse rajoittaa ja karsia vaan antaa tilaa sallivuudelle ja sen, että mitään täysin valmista ei tarvitse vielä olla.

 Olin täällä ilman autoa. Sain kyllä kyydin tavaroita tuodessani ja viedessäni. Skogbyn junapysäkki on sopivan matkan päässä, jolloin on helppo vierailla Tammisaaressa tai Hangossa. Tein päiväretken Tammisaareen. Oli mukava käydä katsomassa mikä on muuttunut; olen opiskellut siellä keramiikka-artesaaniksi vuosia sitten. Sieltä sai myös ostettua lisää ruokaa, vaikka Susannakin olisi tuonut kaupasta, jos jotain olisi unohtunut.

Tänään kävin sympaattisessa Villa Kosthållissa syömässä hyviä lihapullia ja jälkiruoaksi toin suklaakakun ”kotiin” eli tänne Skogshyddaniin.

Viimeinen työskentelypäiväni täällä on huomenna, hieman haikein tunnelmin mutta rauhallisemmin mielin kuin tultaessa.

 Carla Lundell, Taidemaalari Vapaasta Taidekoulusta