Elokuun residenssivieras: Ronia Ava

Ronia Ava

Takana on ihmeellinen elokuu Skogbyssä. Juna toi asemalle ja jalat siitä suoraan kylän sydämeen, jossa Susannan talo odotti.

Ja miten sielukas talo. Niin paljon elämää ja samalla rauhaa, lämminhenkisyyttä.

Työlautasellani on ollut nyt teksti, joka käsittelee aikojen loppumista. On ollut ihanaa kuunnella vastapainoksi kanojen kotkotusta, pitää välillä kissaa sylissä. Mennä katselemaan metsää, missä puut kasvavat maailman menosta kiinnostumatta. Vuorosanojani olen harjoitellut milloin ikkunasta sadetta katsellen, milloin meren rannalla. Luonnon kauneus on kuin pitkä halaus.

Myös lukemista on ollut paljon. Istuin monet aamut kuistilla kirja kädessä ja Nonparelli-kissa tuli katsastamaan, miten homma sujui. Syksyllä alkavan teatteriprojektin taustalukemisiin kuului Carl Jungin muistelmat, joista Nonparelli ei oikein piitannut. Sen sijaan Delia Owensin Suon villi laulu sai hyväksynnän. Luultavasti siksi, että kirja oli kooltaan pienempi, eikä häirinnyt silittämistä kovin pahasti.

Ihmeellinen elokuu!